Tähtilapset (Star Children)

Hui, epäilin olevani tähtilapsi! En tietenkään enää, mutta jossain vaiheessa. 
Uuden ajan lapsia kuvaillaan usein herkiksi ja hengellisiksi, minulla on näitä ominaisuuksia. Jossain kirjassa myös sanottiin, että "tähtilasten" ruumiinlämpö on tavallista matalampi, minun lämpötilani on vähän poikkeava. Sen voi kyllä aiheuttaa jokin muukin. En ole koskaan onneksi nähnyt unia avaruusolioista, paitsi ehkä kerran elämässäni, enkä myöskään muista planeetoista.

Joo, mun lämpötila oli matalampi jo pienenä. Se muuttui, kun jouduin käymään huonossa esikoulussa, jossa aikuiset ja lapset olivat aika ilkeitä.
Tuli mieleen, että kuinka El-lapsen voi erottaa tähtilapsesta? Niillä on varmaan samojen ominaisuuksien lisäksi myös erojakin. Kiinnostaisi tietää, kuinka nämä voi erottaa toisistaan.
Äiti on aina kuvaillut minua "valoisaksi", se voi tarkoittaa, että hän aistii valon määrän minusta. Se ei tarkoita, että hohdan tai loistan pimeässä, vaan se on joku luonteenpiirre, jota hän ei osaa selittää paremmin. Hän on kertonut myös, ettei minua voinut kovin helposti saada tekemään asioita, jotka epäilyttivät. Äiti sanoo, ettei uhkailu, lahjominen, kiristys tai muu suostuttelu ole koskaan toiminut, vaan asioita piti selittää tarpeeksi pitkään, ennen kuin suostuin! Tiesin myös jotenkuten, mitkä asiat ovat pimeitä. Niistä tuli sellainen uhkaava tunne, kuten velhoista ja muinaisen Egyptin jumalista. Minua kiinnosti myös hengellisyys vähän enemmän kuin lapsia yleensä. Toinen isoäitini on uskonnollinen ihminen ja antoi lahjaksi esim. lasten Raamattuja, joihin oli valittu tietyt lapsille sopivat tarinat. Muut lapset olisivat ehkä pitkästyneet, mutta minusta ne olivat hienoja! Ne ovat vieläkin tallella kirjahyllyssä. 

Eli se, ettei pidä pimeistä asioista ja kapinointi yhteiskuntaa kohtaan voisi olla El-ihmisen piirre, kun tämä on vielä lapsi/nuori? Joo, kuulostaa järkevältä. Mä en myöskään ajatellut olevani avaruudesta, vaikka elämä muiden ihmisten keskuudessa tuntui vieraalta. Ajattelin korkeintaan syntyneeni väärään maahan (siis valtioon, ei ulottuvuuteen). 
Tiedän kyllä, että sopimukset voivat vaikuttaa. Luulisin kuitenkin joitain samankaltaisuuksia olevan El-ihmisten kesken verrattuna vaikka punaisiin tai tähtilapsiin.
No, mulla oli jo alusta asti oma käsitys Jumalasta, joka ei ihan vastannut Raamattua. Mulle opetettiin, että Jumala rakastaa kaikkia, ja itsekin huomasin ison eron Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Jumala näyttäytyy aika erilaisena niissä. Päättelin Jeesuksen olevan oikeassa, ja koska Vanha testamentti tapahtui ennen Jeesusta, en kiinnittänyt siihen huomiota. Mutta on kyllä muitakin tapoja tutustua Jumalaan! Itse vain tykkäsin lukea kirjoja ja mietin asioita itsekseni.

Lapsille on ehkä hankalaa kirjoittaa hengellisistä asioista. Haamu- ja hirviökirjoja on, muttei Jumalaan ja henkimaailmaan liittyviä (paitsi ne lasten Raamatut). Se on kyllä harmi. Tulevaisuudessa, kun ihmiset ovat tietoisempia oikeasta Jumalasta, sellaisia kirjoja alkaa varmasti ilmestyä.

Mä taas olin lukenut kaikenlaisesta yliluonnollisesta, muinaisista kulttuureista ja muista sellaisista asioista, olin niin utelias. Mulle kuitenkin opetettiin, ettei yliluonnollista ole eikä siihen pidä uskoa. Aihe oli kuitenkin jännittävä: mietin, voisiko se olla totta, vaikka siitä ei ole kunnon todisteita! 
Valitettavasti lakkasin myös luottamasta omaan intuitioon sen jälkeen, kun TV:ssä näkyi dokumentti lapsista, jotka näkevät henkiä tai ennustavat asioita. Ohjelman viesti oli, ettei sitä uskoa saa ylläpitää, koska se on mahdotonta. Se harmitti kovasti. Ehkä suurin asia, jonka olen oppinut viime aikoina, on liittynyt intuitioon. Nyt tiedän, että sitä ei tarvitse peitellä. Jos en olisi vain katsonut lapsena tuota ohjelmaa, oma intuitio voisi olla nyt vahvempi.
En halunnut suututtaa vanhempia tai muita aikuisia, koska luulin olevani ilkeä lapsi. Pelkäsin kaikkien aikuisten ajattelevan samalla tavalla kuin ne, jotka tekivät dokumentin!

Länsimaissa ei enää uskota kirouksiin. Sitä pidetään taikauskona...
Mutta intuitio on olemassa, vaikka siihen ei uskottaisikaan. Jotkut psykologitkin ovat todistaneet sen. On tiettyjä persoonallisuustyyppejä, jotka tukeutuvat intuitioon. Ne ovat kylläkin harvinaisia ja sellaiset ihmiset joutuvat usein länsimaisessa yhteiskunnassa hankaluuksiin. Täällä Suomessakin on niin paljon väkeä, jotka ajattelevat "realistisesti", että piilotin oman intuition muilta. Oman käsityskyvyn mukaan reippaista, hauskoista ja auttavaisista lapsista pidettiin enemmän, samoin niistä, jotka tottelevat ja sopeutuvat aikuisten vaatimuksiin! Minusta se oli hullua, mutta myös harmitti ja suretti. Toivoin muiden huomaavan mut ja sen, miten hyvä kaveri olin toisille lapsille.
Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, se oli aika hassua!

Niin ei saisi tehdä. Se on sama kuin syyttäisi uhria rikoksesta, jonka kohteeksi joutui. Sellaistakin tapahtuu joskus.